Tilinpäätös 2013

Näin keväällä on taas kunnissa, yhdistyksissä, yrityksissä jne tilinpäätösten aika ja varsinkin julkisella puolella kärvistellään ei niin mairittelevien lukujen parissa. Edelleen nousevien kulujen takia velat ovat kasvussa ja niukkuutta on jaossa ainakin vielä tämä vuosi mutta todennäköisimmin monta vuotta vielä päälle.

Ainoa mikä on varmaa on muutos. Kaikki on muuttumassa maailmassa ja näiden muutosten vauhti on nopeaa. Nyt pitäisikin miettiä, että onko nykyinen tapamme ainoa oikea tapa toimia ja voisimmeko tehdä jotain toisella tavalla. Täytyy myös varautua siihen, että muutos on pysyvää (mikäänhän ei ole pysyvää mutta ihmisiän mittakaavassa pysyvää) ja talous jatkaa taantumistaan Euroopassa ja Suomessa. Varoittava esimerkki varautumattomuudesta tulee oman maamme hallitukselta, joka lähti hallituskauteen täysin ylioptimistisin odotuksin ja nyt sitten valtiovarainministeri on tullut huuli pyöreänä selittelemään, että tilanne tuli täysin yllätyksenä. Ei tullut, vaikka ehkä Urpilaiselle tuli. Taloustilanne on ollut huolestuttavalla uralla jo n. vuodesta 2007-2008 saakka, kun Suomen kustannustaso suhteessa muihin EU-maihin lähti selkeään nousuun ja samaan aikaan alkoi maailmantalouden taantuma. Vuonna 2011 hallitusta muodostettaessa monet talousvaikuttajat, mm. entinen valtiovarainministerion virkamies valtiosihteeri Sailas, varoittivat ylioptimistisesta hallitusohjelmasta. No, eipä silloin kuunneltu viisaampia ja jälki on ollut sen mukaista.

Raisiolla viime vuosi meni paremmin kuin edellinen vuosi mutta kuitenkin tulos oli 1,6 miljoonaa euroa miinuksella. Onhan tuo nyt paljon parempi tulos kuin se edellisvuoden painajaismainen lähes 13 miljoonan miinusmerkkinen tulos mutta kun tuo ei vain riitä. Sopeutustoimenpiteet olivat oikeansuuntaisia mutta riittämättämiä. Ja nyt siis pitäisikin valmistautua siihen, että tulot saattavat tippua tänä vuonna suurista veronkorotuksista huolimatta.
Edelleen olen sitä mieltä, että meidän päättäjien tulisi leikata ns. turhista toisarvoisista kuluista kaikki mahdollinen mitä sieltä irtoaa. Tämä tarkoittaa maahanmuuton yms lopettamista siltä osin, mihin kaupunki voi vaikuttaa. Miksi edelleen jatkaisimme toimintaa, joka vahingoittaa kaupungin taloutta ja aiheuttaa suuria kustannuksia veronmaksajille?

Kustannuksista ja niiden kohdentumisesta olen myös kai kirjoittanut aiemmin ja aloitteenkin tehnyt maahanmuuton kustannusten selvittämisestä Raision osalta. Tästä ei tullut oikein mitään valmista, vaan ympäripyöreitä selityksiä ynnä muuta diipadaapaa. Edelleen väitän, että kustannukset kyllä pystyttäisiin laskemaan sentin tarkkuudella, jos olisi tahtoa ja uskallusta. Ehkä kustannuksia ei haluta laskea, koska kaikilla kai on jonkinlainen näppituntuma, että ei tuosta ainakaan plussalle jäädä. Ihmettelen kyllä nykyistä kirjanpitoa ja laskentaa kaupungin taholta. Tilinpäätöksessäkin näkyy vain pakolaisten kunnalle tuomat valtion maksamat korvaukset mutta kuluista ei mainita sanallakaan. Ihan vaan laskentatoimen perustotuutta vapaasti lainaten laskenta menettää merkityksensä, jollei kustannuksia pystytä kohdistamaan aiheuttamisperiaatteen mukaan.

Kevennys
TS 20.2.2014:
Unkarissa kiertää tarina joskus 1950-luvulla vaikuttaneesta Horvathista. Kollektiivitilalle ilmaantunut politrukki esitteli työläisille satojen prosenttien kasvulukuja. Puolueen palvelija kysyi, että onko kellään kysyttävää.

Horvathilla oli. Hän ihmetteli, miten kaikesta tuotannon lisäyksestä huolimatta kollektiivitilan väelle ei riittänyt ruokaa pöytään. Politrukki lupasi palata asiaan.

Politrukki lateli taas seuraavana vuonna samanlaiset kasvuluvut. Horvathia askarrutti edelleen vuoden takainen ongelma.

Kolmantenakin vuonna politrukki tiedusteli mahdollisia kysymyksiä. Yhdellä oli. Hän halusi tietää, missä on Horvath.