Seudullinen kotouttamisohjelma

Sunnuntai 26.5.2013 - Mika Koivisto


Seudullinen kotouttamisohjelma

Raision valtuustoon on tulossa käsittelyyn seudullinen kotouttamisohjelma (linkki) 10. kesäkuuta. Hankkeessa on mukana 11 kuntaa ja aloite ohjelmasta on lähtenyt Raision kaupungilta. Ohjelman laajuus on ehdotuksessa 91 sivua.

Muiden kuntien suhtautuminen uuteen ohjelmaan ei ole tiedossa. Kun kysyin asiasta, niin virkamies vastasi suhtautumisen olleen myönteistä. Tarkemmin kysyttyäni suhtautuminen oli ollut myönteistä sosiaalipuolen työntekijöiden keskuudessa. Eli seudullista kotouttamisohjelmaa ei ole ehkä käsitelty vielä muualla.

Raisiossa käytössä oleva vanha kotouttamisohjelma on yhdeksän sivua. Ohjelma

Ei taida olla missään tietoa miten meillä on mitattu tuon vanhan kotouttamisohjelman onnistumista? Onko jossain tietoa, että miten ohjelmaa mitataan? Ja onko onnistumisen kriteerit asetettu järkevästi ja tarpeeksi kunnianhimoisesti? Jos ei mittareita ole tai mitään ei mitata, niin yleensä kyseessä on vain puuhastelu.

Tästä eräs kansanedustaja kirjoitti osuvasti:”Kotoutumisen onnistumista tulisi arvioida objektiivisilla ja mitattavilla seikoilla kuten tukiriippuvuudella, työttömyydellä ja suhteellisella edustuksella rikostilastoissa. Jos nämä mittarit näyttävät vuodesta toiseen yhtä synkkiä tai yhä synkkeneviä lukuja, pitää todeta, että kotouttaminen ei nyt toimi, kulutettiin siihen kuinka paljon rahaa hyvänsä, ja viihtyi Fatima miten mainiosti tahansa. Jos parempaa, eli parempia tuloksia tuottavaa, kotouttamismetodia ei löydy, tai jos sellaiseen ei ole rahaa, on puututtava siihen ainoaan liikkuvaan osaan, johon kokemusperäisesti voidaan puuttua, nimittäin ongelmaisten maahantulijoiden määrään.”

Uudestakin kotouttamisohjelmasta puuttuu tieto ohjelman onnistumisen mittaamisesta. Ja tietysti ohjelman mahdollisesti aiheuttamista lisäkustannuksista.

Uutta ohjelmaa perustellaan lailla kotouttamisen edistämisestä (1386/2010) ja on annettu ymmärtää, että tuo laki käytännössä vaatii hyväksymään ohjelman sellaisenaan. Lain 32 § sanoo kuitenkin:”Kunnan tai useamman kunnan yhdessä on laadittava kotoutumisen edistämiseksi ja monialaisen yhteistyön vahvistamiseksi kotouttamisohjelma, joka hyväksytään kunkin kunnan kunnanvaltuustossa ja jota tarkistetaan vähintään kerran neljässä vuodessa. “

Meillä on siis jo ohjelma olemassa ja tuon 32 §:n mukaan riittää, jos tarkistamme ohjelmaa neljän vuoden välein. Ohjelmalla ei kai ole merkitystä nykyiseen vastaanottopolitiikkaan mutta uusi ohjelma on niin laaja, että siinä on pakostakin kustannuksia lisääviä kohtia ja asia tulisikin palauttaa uudelleen valmisteluun. Tuossa ohjelmassa häiritsee myös sitä valmistelleen ryhmän kokoonpano. Melkein kaikki mukana olleet ovat tavalla tai toisella mukana maahanmuuttoklusterissa ja näin myös heidän oma toimeentulonsa on riippuvainen maahanmuutosta.

On oma virheeni, etten esittänyt asian palauttamista jo hallituksen kokouksessa. Mutta koska asiaa ei oltu otettu puheeksi muiden ryhmien kanssa ennen kokousta, olisi ollut epätodennäköistä, että esitys olisi saanut kannatusta. Puhetta ohjelmasta oli kyllä useamman puhujan ja puheenvuoron verran ja taisi keskustelussa tovi vierähtää.

Nyt olen ainakin ilmoittanut muiden puolueiden valtuustoryhmille, että todennäköisesti Raision Perussuomalaiset tulevat esittämään asian palauttamista tai hylkäämistä. Toivottavasti asia herättää keskustelua muissa ryhmissä.

Vielä tärkeämpää olisi, että keskeytetään toistaiseksi sosiaalisten maahanmuuttajien sijoitus kuntaan ja yritetään saada tänne jo sijoitetut työelämään (ei tempputyöllistämisiä) ja opiskelemaan. Ja varsinkin oppimaan, miten Suomalaisessa yhteiskunnassa eletään ja käyttäydytään. Nykyisessä ja tulevassa taloudellisessa tilanteessa emme voi ottaa enää enempää yhteiskunnan tuella eläviä asukkaita vastaan. Raisio on jo osallistunut tällaiseen hyväntekeväisyyteen enemmän kuin kukaan meiltä voi vaatia. Tähän asti maahanmuutto on ollut Raisiossa asia, jota on pyöritetty virkamiesten toimesta ja asiaan ei ole ollut joko mielenkiintoa tai rohkeutta puuttua leimautumisen pelossa. Sen seurauksena kustannukset ovat Raisiossa kasvaneet ja yhteisestä potista on entistä vähemmän jaettavaa. Ei meitä auta, jos valtio korvaa osan kustannuksista kolme vuotta, koska tuon ajan jälkeen joudumme etsimään nekin rahat jostain. Ja edelleen muistutan siitä, että valtion maksamat rahat ovat meidän maksamia verorahoja (ja velkaa ulkomailta). Tämä asia tuntuu olevan osalle virkamiehiä ja luottamushenkilöitä vaikea ymmärtää.

Tähän loppuun laitan pienen lainatun tekstinpätkän. En muista mistä se on mutta tuskin se lähdettä kaipaa.

“Turvapaikka on liiketoimintaa. Se on kukoistavaa liiketoimintaa ...

... hyötyjiä ovat etenkin hyvin organisoituneet turvapaikka- ja maahanmuuttopainostusryhmät ja niihin liittyvä sosiaaliteollisuuden haara, joka on löytänyt turvapaikkaliiketoiminnasta itselleen olemassaolon oikeutuksen ja samalla myös houkuttelevan tulonlähteen. ...

Liiketoiminta turvapaikkojen, maahanmuuton ja integraation parissa on synnyttänyt tiheän instituutioiden ja struktuurien verkoston, joka tarvitsee vakaan jatkuvan virran uusia ”asiakkaita” säilyäkseen elossa ja voidakseen kasvaa edelleen. Turvapaikka-asianajajat ja sosiaalipedagogit, hoivahenkilöt ja kurssien tarjoajat, tulkit ja kirkon, valtion tai osin valtion tukemat ”avustusorganisaatioiden” ja yhdistysten toimitsijat – he kaikki tarvitsevat jatkuvasti uusia turvapaikanhakijoita tai integroitumisongelmia potevia tapauksia voidakseen vaatia lisää rahaa ja resursseja toimintaansa ja heillä on tyypillisesti varsin vähän mielenkiintoa, että heidän suojattiensa asema jollakin tapaa muuttuisi.”

Avainsanat: kotouttamisohjelma, Raisio


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini