Huonoa rahankäyttöä

Raisio Tiedottaa -lehdessä 4/2016 oli pieni juttu asfaltoinnista. Tenavakatu on ollut pilottikohteena ns. ”vihreälle asfaltille”. ”Vihreä asfaltti” on NCC:n tuote, mitä myydään kunnille kovempaan hintaan kuin perinteistä asfalttia. Tuote on siis kalliimpaa kunnille, vaikka se on ilmeisesti NCC:lle halvempaa valmistaa.

"Vihreän asfaltti" tehdään alemmassa lämpötilassa kuin tavallinen. Tavallisen asfaltin massa pitää kuumentaa tarpeeksi kuumaksi, jotta piki tarttuu kiviin. "Vihreä asfaltti" tehdään vaahdottamalla bitumi aineella, joka mahdollistaa pien kiinnittymisen kiviainekseen alemmalla lämpötilalla. Tämä alempi lämpötilan on se syy, miksi sen tekeminen on halvempaa.

Varsinainen ongelma tulee tiivistysvaiheessa. Kun massa on liian kylmää, sitä ei saada jyrättyä niin tiiviiksi kuin tavallista asfalttia. Tämä tekee rakenteesta huokoisempaa, mikä taas aiheuttaa suurempaa kulumista ja mahdollisuutta vedelle läpäistä asfalttikerros helpommin.

Tavallista asfalttia levitettäessä maanteille tilaaja (ely-keskus) vaatii massan lämpötilan jatkuvaa seurantaa, jotta sen lämpötila ei pääse laskemaan raja-arvon alle, koska siinä tapauksessa massaa ei saada tiivistettyä laatuvaatimusten tasolle ja asfaltista tulee liian heikkoa. Lämpötilaa valvotaan jopa lämpökameroilla levityksen jälkeen, jotta voidaan jälkikäteen tarkistaa, että massa on ollut tarpeeksi kuumaa ennen jyräämistä.

Tästä syystä ely-keskukset eivät käytä "vihreää asfalttia" maanteillä. Eli tuote ei yksinkertaisesti täytä laatuvaatimuksia ja maksaa enemmän kuin parempilaatuinen tavallinen asfaltti.

Toivottavasti järki voittaa tulevaisuudessa tunteisiin perustuva päätöksenteon ja virkamiehet toimisivat tässä taloustilanteessa mahdollisimman tehokkaasti ja niukkoja verorahoja varjellen.

Kannattaa muistaa keisarillisen Saksan ulkoministerin Richard von Kühlmannin viisaus: ”Tunteiden sekoittaminen politiikkaan on kallista ylellisyyttä.”